Valepuvusta: hiilidioksidi

Hiilidioksidin nojalla ollaan luomassa valintojamme ja teollisuuden toimintaa sääteleviä rajoitteita, joista voi muodostua raskas kahle. Raskas siksi, että oikeastaan kaikki ihmisen toiminta hengittämisestä alkaen liittyy hiilidioksidiin. Tutkimusten, konferenssien ja päätösten alle peittyy kuitenkin suuri harha, sillä tuottamamme hiilidioksidi ei voi lämmittää ilmastoa maapallolla. Kukaan ei ole kertonut, mutta sillä ei ole sellaista ominaisuutta, sen tietää jokainen fysiikan tai kemian perusopinnot käynyt ryhtyessään hieman ajattelemaan. Perehtymättömiä viedään kuitenkin kassaa kohti kuin neulanreikäkamerassa. Kameran sisällä on pimeää, mutta reiän edessä pidetään kolmea pelotteista kasvukäyrää: väkiluku, hiilidioksidipäästöt ja ilmaston lämpeneminen. Tuskin löytyy tutkijaa, joka voi kiistää seuraavassa esitetyt yksinkertaiset, mutta perustavanlaatuiset seikat, jotka osoittavat hiilidioksidin merkityksettömyyden asiayhteydessä.

Hiilidioksidi reagoi lämpösäteilyyn vain kolmella kapealla säteilyn taajuusalueella, se on tiedetty aina. Noiden taajuuspiikkien ulkopuolella se ei vuorovaikuta. Spektrit ovat tavallista alan käsikirjatietoa ja utelias löytää ne kyllä. Siinä ei ole kuitenkaan kaikki, sillä nykyisellä pitoisuudella, vaikkakin se on pieni, hiilidioksidi myös tekee kaiken voitavansa noilla taajuuksilla jo muutaman kymmenen metrin matkalla. Tilanne on sama kuin samean veden vaimentaessa täysin valon kulun. Sameuden vielä kaksinkertaistuessa ainoa seuraus olisi, että säteilyn kokonaisvaimentumiseen tarvittava matka puolittuu. Näin käy hiilidioksidin määrän kasvaessa. On merkityksetöntä, tapahtuuko tuo vaimentuminen ilmakehässä vaikkapa sadan vai viidenkymmenen metrin matkalla, sillä ilma sekoittuu joka tapauksessa. Tutkimalla arvioita käytettävissä olevista maakaasun, öljyn ja kivihiilen varoista on myös lasketavissa, että ne kaikkineenkin nyt kaivettuina ja poltettuina riittäisivät nostamaan hiilidioksidin pitoisuuden troposfäärissä korkeintaan 2,5-kertaiseksi eli 0,1 %:iin. Näin siis puhtaasti laskennallisesti lisäämällä kaikki palamiskaasujen hiilidioksidi troposfääriin ilman, että mitään tuosta määrästä poistuisi. Toinen merkittävä seikka on ilmakehämme vesihöyry, joka reagoi lämpösäteilyyn paljon hiilidioksidia voimakkaammin ja huomattavasti laajemmalla lämpösäteilyn taajuusalueella. Sen rinnalla hiilidioksidin vaikutus jää yhä olemattomammaksi, sillä se peittyy lähes täysin vesihöyryn vaikutuksen alle, joka kuitenkin on aina läsnä. Näitä itse kaasuun liittyviä tosiseikkoja ei voi muuttaa, oli ilmasto lämpenemässä tai ei. Ne eivät tarjoa perusteluja uhkakuville vaikutuksistamme ilmastoon, vaan voimakkaasti päin vastoin. Kun perusta on tällainen, on aivan yhdentekevää kuinka päin ja paljon, suuria tai pieniä lukuja, metsiä, meriä, soita, palautevaikutuksia tai muuta sen yllä pyöritellään. Juuri tämä monimutkainen pyörittely ja sekamelska peittävät alleen suuren virheen. Se on kuin sarja laina-, pörssi- ja talousanalyysejä ilman, että valuuttaa olisikaan oikeasti olemassa missään.

Tässä yhteydessä puhutaan kasvihuoneilmiöstä, mutta planeetta Maa ei ole kasvihuone. Kahta kolmannesta pallon pinta-alasta peittävät meret, ja vesi ja ilmamassat kiertävät kaikkialla. Tämä on suuri liikkeessä oleva järjestelmä siinä missä kasvihuone on pysähtynyt. On kuitenkin tavallista käyttää pelotteisena ääriesimerkkinä kuumaa naapuriplaneettaamme Venusta, jonka kaasukehä on pääosaksi hiilidioksidia ja jonka pintalämpötila tiedetään korkeaksi. Sitä se toki on, mutta ilmakehäämme nähden hiilidioksidin pitoisuus planeetalla on jopa 2500-kertainen, tuhat kertaa suurempi kuin me voisimme kaikki fossiiliset polttoaineet polttamalla koskaan saada aikaiseksi. Kuitenkin myös monet muut olosuhteet ovat Venuksessa merkittävästi toisin: kaasukehän paine planeetan pinnalla on Maahan nähden lähes satakertainen, siinä leijuu paksulti tiheää rikkihapposumua ja -pilviä, ja olemattoman hitaasti pyörivän planeetan pintaa hallitsevat tuliperäinen toiminta sekä tummina hohkaavat laavakivitasangot. Voimakkaista virtauksista huolimatta Venuksen kaasukehä jäähtyy nopeasti kuin ilma kuuman asfaltin yllä painuen lähes viidestäsadasta asteesta pakkaselle jo sumuvyöhykkeen yläpuolella vain 50 km:n korkeudessa. Korkean pintalämpötilan laskeminen hiilidioksidin varaan ei ole lainkaan perusteltua. Jos näin ilman muuta väitetään olevan, silloin tieteentekijä ei ole joko objektiivinen tai totuudellinen.

Missä sitten kuljetaan harhaan? Kasvava käyrä voidaan esittää monelle ilmiölle, mutta on aivan eri asia osoittaa yksi käyrä syyksi ja toinen sen seuraukseksi. Ei ole sidettä, joka yhdistäisi hiilidioksidin määrän kasvun syyksi niin, että seuraus voisi olla ilmaston lämpeneminen. Ei, vaikka jälkimmäinen olisi totta. Hiilidioksidin ominaisuuksien nojalla tällaiselta yhteydeltä puuttuu täysin pohja. Toisinpäin yhteyksiä voidaan tietenkin hakea. Lämpötilan kasvuhan vaikuttaa tunnetusti kaasun liukoisuutta heikentävästi. Ilmaston lämmetessä hiilidioksidia voi hyvinkin vapautua merien hiilihaposta aivan kuin Vichy-pullosta uimarannalla, mikä nostaisi kaasun pitoisuutta ilmakehässä lämpiminä jaksoina. Jos kaksi käyrää siis todella ja vilpittä ovat ehdottoman yhdenmuotoiset, on ilmaston lämpeneminen epäilemättä syy, ei seuraus. Ihminen toki vaikuttaa ympäristöönsä - kivihiili on sottainen polttoaine, on happamia sateita, autoilun ja teollisuuden heikentämää kaupunki-ilmaa ja jotkin vesistöt kuormittuvat - mutta siirtyessämme puhumaan ilmastoon vaikuttamisesta muuttuu suuruusluokka aivan toiseksi. Maapallon ja sen ilmakehän kokoa suhteessa väestöömme ja sen toimintaan ei tunnuta käsittävän. Ihminen on paikallisesti merkittävä ympäristöön vaikuttaja, kulutamme luonnonvaroja röyhkeästi ja tuotamme jätettä, mutta oli meitä miljardi tai seitsemän, olemme ilmaston muuttajana kuin tuuleen puhaltamassa. Maapalloa suurine järjestelmineen ajatellen siis mitätön tekijä, sen havaitsemiseen riittää yksi suuri tulivuorenpurkaus. Esimerkiksi aikamme tunnettu Pinatubon purkaus laski hiukkaspäästöillään maapallon keskilämpötiloja selvästi, mutta suuri järjestelmä korjasi vaikutuksen neljässä vuodessa. Mielemme ohjautuu kuitenkin helposti hämmennykseen kuullessaan suuria lukuja gigatonneista hiilidioksidia. Samanlaisen hämmennyksen aiheuttaisi kuutiometrien tilavuus ilmoitettuna miljoonina kuutiosenttimetreinä tai miljardeina kuutiomillimetreinä, jos emme tiedä miten ja mihin luvut pitäisi suhteuttaa. Esimerkiksi ilmakehän kymmenen ensimmäisen kilometrin tilavuus on noin 5 miljardia kuutiokilometriä ja siinä on ilmaa miljoonia gigatonneja. Ei meillä ole kykyä käsittää tuollaista tilavuutta puhumattakaan että se ilmoitettaisiin litroina. Sikäli kun ilmasto muuttuukin keskilämpötilaltaan suuntaan tai toiseen, ovat takana suuremmat planetaariset tai jopa Aurinkoon liittyvät tekijät, jotka eivät riipu hiilidioksidipäästöistämme. Olivat ne mitä olivat, hiilidioksidi ei tähän joukkoon kuulu.

Hiilidioksidin kohdalla on julkiannettu epätodellinen mutta yksinkertainen ja helposti omaksuttava syy-seuraussuhde, joka tuo oppimisen tunteen, tarjoaa maallikollekin spekulointipintaa ja valitsemalla itselleen pienet hiilijalanjäljet jokainen voi tuntea olevansa hyvä ihminen ja pieni maailmanpelastaja. Kukapa ei sitä haluaisi. Se on kuitenkin vain synnin illuusiolla käytävää anekauppaa, sillä voimme helposti irrottaa hiilidioksidin erilleen ilmastokeskustelusta sekä niistä ympäristöhaitoista, joita oikeasti aiheutamme. Koko teoria lepää tyhjän päällä. Kuinka paljon siis turhia tutkimuksia, väittelyä, poliittista vääntöä, syyllistämistä, uhkakuvia sekä kansalaisten huomiota ja ajatustyötä; tämä kupla on tarjoamassa joillekin suuren luokan rahasammon, silmälaput ja suitset sisältäen myös tärkeän perustelun ydinenergian lisäämiselle. Siksi on sivuttava myös politiikkaa. Elämme nyt ilmastoaiheeseen väsyttämisen jälkeistä suvantovaihetta, jonka aikana on suuri vaara vain sulattaa hiilidioksidin ja ilmaston suhteeseen liittyvät perustavanlaatuiset epäkohdat, jollemme ole hereillä. Erityisesti päättäjien tasolla tulisi olla valveilla, ennen kuin kirjoitellaan päästöttömään Suomeen vedoten ja tällä nojalla ajetaan rakenteille uusia ydinvoimaloita. On huomattava, että päättäjien tieto jopa hallituksessa on pääsääntöisesti peräisin jonkin tason selvittäjiltä, kauppa- tai valtiotieteiden maistereilla itsellään kun on harvoin minkäänlaisia lähtökohtia pureutua asioiden luonnon- tai muuhun tieteelliseen perustaan, olivat he sitten ympäristö- tai pääministereitä. Tietoa saadessaan koulutus ei myöskään tarjoa lähtökohtia sen arviointiin, jolloin ohjeet tietoon suhtautumisesta tulevat samalta selvitystaholta. Sellainen on vaarallista, mikäli tuon tahon motiivit ovat kyseenalaiset. Salkkujen perusteeton jakaminen hallituksessa voi johtaa siihen, että neljän vuoden välein uusi kauppatieteiden maisteri opiskelee hieman pintaa itselleen täysin vieraasta alasta ja on sen perusteella vaikuttamassa käänteentekeviin päätöksiin. Hiilidioksidin kohdalla yleinen tietämys on täysin harhaanjohdettua ja se näkyy myös hallituksessa.

Kansalaisia, enemmän tai vähemmän oppineita, opetetaan luottamaan tieteen yleisesti tunnustettuihin kapea-alaisiin auktoriteetteihin. Kun laaja epäilys heräsi ensin ilmastoasian ylle, tarjottiin mediassa luottamuksen säilyttämiseksi selitystä, jonka mukaan tutkijat olivat huomaamattaan keskittyneet kaupunkien lämpötiloihin. Ihminen on siis erehtyväinen ja tutkijat ovat vain ihmisiä, näin pitäisi asia tulkita. Siitä huolimatta, että kattavan ja vertailukelposen otoksen ottamista harjoitellaan usein jo keskiasteen luonnontieteiden oppitunneilla, pitäisi koulutettujen tutkijoiden nyt kaikkialla uskoa tehneen tällaisen otosvirheen. Sellaisia tutkijoita ei ole, väite on täysin mieletön ja sen esittäminen kuulijan aliarvioimista. Syyttämättä ketään, kaiken ilmiselvän nojalla on hyvin vaikea olla ajattelematta koko asian takan piilevän jonkinlaista systemaattista vilunkia. Mutta ketkä ovat taikuri ja mitä tuo taikuri tekee vasemmalla kädellään nyt, kun kaikki keskittyvät katsomaan ja suuntaavat kaiken ajatustyönsä oikeaan käteen, jossa kolmea pelotekäyrää pidellään? Minne tässä ollaan kulkemassa, kun näkökenttäämme rajataan ilmastodebatin silmälapuilla?

Päivitys 17.5.2010

Kauppalehti on nyt uutisoinut turkulaisesta tutkimuksesta, joka osoittaa hiilidioksidin merkityksettömyyden ilmastoa lämmittävänä kaasuna spektrimittauksiin perustuen.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/04/32492&ext=rss

Kaikki tähänastiset väitteet hiilidioksidista ilmaston lämmittäjänä nojasivat vain perusteettomiin olettamuksiin kahden käyrän välisestä syy-seuraussuhteesta. Merkityksettömyyden osoittamiseen puolestaan riitti yksi koe, jonka tulos oli hyvin odotettavissa. Spektrimittaus etenee siten, että näytekaasut altistetaan lämpösäteilylle koko tutkittavalla taajuusalueella ja näytteen läpäisseestä säteilystä mitataan, miten paljon ja millä taajuuksilla säteilyn energia on näytteen johdosta vaimentunut.